Elämä hymyilee jälleen, ainakin luulisin näin. Siltä ainakin tuntuu. Tänään on sikäli pelottava päivä, että katson jonkun animepätkän. Minut pakotetaan siihen. Jos en katso sitä niin seuraavana päivänä minulla ei olisi luultavasti korvia ja nenää, koska ne olisi puraistu irti.
Eikä ne pureskelut pelota vaan se, että mitäpä jos satun pitämään animesta. Sitten mun maailma romahtaa täysin. Tunnustetaan jo nyt, että söin viime viikolla kesäkurpitsaa, joten pahempaan suuntaan olen menossa koko ajan. Kirjoittelen tänne huomenna pidinkö animesta. Aion valehdella joka tapauksessa teille, että en olisi muka pitänyt.
Tämä on muuten ehkä toistaiseksi tylsin kirjotukseni. Minusta on ehkä kasvamassa liian normaali, joten taidan vetäytyä nurkkaan vetämään sieniä ja kuuntelemaan Ruinsia, jotta saan taas kirjoitettua tänne vauhdikkaita tarinoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti