kiljukotka ja suolenpätkiä

Olenpas hauska. Keksin juuri otsikon joka ei liity kirjoitukseeni mitenkään. HAHAHAHAHAHAHAH!! Tänään ajattelin kertoa teille erään opettavaisen tarinan. Jos otat neuvoistani vaarin niin saatat elää pidempään. Vaarin? Mitä vittua. Eihän kukaan lisää vaareja halua ellei ne ole sairaita ja rikkaita. No mutta mennäänpä itse asiaan.

Olipa kerran Pekka, jolla oli kaikki asiat vallan mainiosti. Kun hän saapui töistä venetervaamo Kyllönen&Vilmunen KY:stä, häntä odotti kotona rakastava vaimo ja kaksi lasta. Hänen vaimollaan Pirkolla oli ihanan kurvikkaat muodot. Hänen tissinsä olivat kuin kaksi kamelin kyttyrää joiden päissä oli kaksi radion säätönappulaa. Pirkon mukavat jenkkakahvat lämmittävät myös kovasti Pekan mieltä. Pekka sattui pitämään heiman rehevistä naisista, joten oli onni että hän kohtasi Pirkon. Pirkko kun sattuu olemaan leveämpi kuin mitä hän oli pitkä. Vika ei suinkaan ollut painossa vaan Pirkon pituudessa. Pekan laskujen mukaan Pirkon pitäisi olla viisi metriä ja 30 senttiä, jotta Pirkon painoindeksi olisi 22. Mutta onneksi Pirkko ei ole niin pitkä, koska Pekka ei pidä pitkistä naisista.

Pirkon suloisen pyllyn iho oli mukavan appelsiininkuorimainen ja vakoon voisi istuttaa vaikka kokonaisen pellollisen verran perunoita. Pirkon reisi-ja tussukarvat olivat suurta herkkua Pekalle. Hän popsi niitä aina innokkaasti aamiaiseksi punaisen maidon kanssa, jotta jaksaisi taas raskaan työpäivän loppuun asti. Eräänä päivänä Pekka lähti aamiaisensa jälkeen tomerana töihin. Hän otti menopelinsä alleen, joka sattui olemaan vuoden -72 Helkaman polkupyörä. Tuuli hulmusi Pekan hiuksissa kun hän viiletti mäkeä alaspäin kesäauringon hyväillessä hänen suloisia kasvonpiirteitään. Mäen alapuolella Pekka näki kissan, jolla oli pitkät karvat. Kissan nähtyään Pekka sai astmakohtauksen ja ajoi suoraan ojaan, löi päänsä kiveen ja kuoli välittömästi.

Tarinan opetus: Ei ole kissaa karvoihin katsominen