Olin valoisassa huoneessa, joka oli koristeltu tyylikkäästi rauhallisin värein. Seisoin keskellä huonetta odotellen että runon lausuja saapuisi paikalle. Tunnelma oli käsin kosketeltavissa kun japanilainen haikujen lausunnan maestro Norika Wasaga saapui lavalle. Kaiuttimista kuului taustalla viehättävää veden liplatusta kun Wasaga alkoi lausua haikua romanttisella äänellään. Tuntui siltä että vaipuisin transsiin.
"Tai noki Kenobi,
Tsing wao ming phu,
Won lao kingu pin,
Pung pin gwao
Tsing tsing obi wan,
Noriko"
Lausunnan jälkeen lavalle asteli Suomen kansallispuvussa Sinikka Mönkäre joka lausui saman hai'un suomeksi.
"Saatanan vittupää homo,
älä enää ikinä koske minuun,
tai puren kullisi irti,
ja syön koirasi
ystävällisin terveisin rakas lapsesi,
Noriko"
Purskahdin kyyneliin. Kauneinta mitä olen ikinä kuullut.
Lausun vielä lopuksi saksalaisen sananlaskun:
"Die slütchelkraft ich meine scheissewagen. Kampftwerke stümpel riesen und himmel slawgund, nein schumacher politischer hoffmann."
"Ei kahta ilman kolmatta. Kolmannen jälkeen tulee yleensä neljäs, tai sitten ei."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mahtavaa!
Lähetä kommentti