Niksinurkkaus osa 1

Minäpä innostuin mentorini Apin niksistä niin paljon, että alan pitämään omaa palstaa.

Ensimmäisessä osiossa pääsemme tekemään Snickersiä. Varaa raaka-aineeksi
* maapähkinöitä 1 kg
* rasvaa 0,5 kg

Nyt pääsemmekin itse asiaan.
- Sekoita ainekset hyvin keskenään
- Syö valmistamasi mössö
- Odota päivä
- Paskanna purkkiin
- Muovaile paskasta suklaapatukan muotoisia paloja
- Kääri paperiin
- Nauti tai myy torilla

Inarinjärvelle soveltaan

Eikös se niin ollut, että Inarinjärven jäälle mahtuisi koko maailman populaatio? Mitä järkeä siinä nyt olisi? Eihän se jää tulisi kestämään. Minulla on parempi idea.

Loppukeväästä kaikki mannet ja ja ählämit sinne jäälle tanssiin letkajenkkaa. Annetaan kaikille lemmikiksi betoniporsas ja talutushihnaksi vahvasta kettingistä. Taidanpa muuten hetin soittaa rouva presidentille mahtavasta ideastani.

joka lauantainen raiskaus

Peruslauantai. Eräs kaverini - siis naispuoleinen sellainen - yritettiin raiskata. Tällä kertaa yrittäjänä en ollut minä vaan joku tuntematon gubbe. Oltais tultu pari minuuttia aikaisemmin paikalle niin sen raiskaajan sormet olis ollu suolakurkkupurkissa koristamassa mun kirjahyllyä.

Kumpi on vahvempi: kuuma vai kylmä? Missä menee kylmän ja kuuman välinen rajapyykki? Kun minä haluaisin kovasti tehdä sellaisen kokeen että pistän kylmää ja kuumaa ilmaa samaan kehään ja katson kumpi voittaa. Nyt joku vois mulle kertoa moniasteiseen tilaan mun pitää ne ilmat laittaa ettei kumpikaan saa etua.

Muistattehan muuten 80-luvulta sen sarjan missä on Alf. Siis se karvainen mörkö. Minä tiedän kuka sitä näyttelee. Chuck Norriksen penis. Ja tämä on fakta.

olipas kivaa

Reissu oli kiva. Yksi juttu harmittaa. Heräsin Irlannissa eräänä aamuna miehen vierestä. Ei siitä sen enempää.

Maailma on muuten pieni paikka. Se huomasin Skotlannissa. Aamulla menimme kavereiden kanssa pussikaljalle erääseen puistoon. Meidän ohi käveli joku nuori naikkonen koiransa kanssa. Kehuimme sitten suomeksi normaaliin puheääneen hänen persettään ja kaikkea muuta läppää. Perkele, tää muija olikin suomalainen tai ainakin osasi suomea. Ei siitä sen enempää.

Mikä siinä muuten on kun aina kun pyöräilee niin on vastatuuli. Vaikka kesken matkan vaihtais suuntaa niin silti se tuuli puhaltaa aina vastaan. Joku fyysikko tai joku muu maailmanparantaja voisi auttaa minua ongelmassa. Annan ongelman ratkaisijalle nallekarkin. Ei siitä sen enempää.

Hyvästi tuulenpesä!

Hyvästi rakas kirjani, hyvästi kaikki rakkaat lukijani, hyvästi rakas maailma! Nyt nimittäin aion tehdä sen... En suinkaan itsemurhaa - niin kuin te kaikki toivotte - vaan lähteä euroopankiertueelle. Matka kulkee akselilla Suomi-Ruotsi-Tanska-Enlanti-Wales-Irlanti-Pohjois-Irlanti-Skotlanti-Englanti-Ruotsi-Suomi

Kun tulen takaisin kirjoitan tänne huimista seikkailuistani. Kaksintaisteluista, lohikäärmeistä ja tulimiekoista ja sellaisista. Toivottavasti pystytte jatkamaan elämäänne ilman minun hyviä kirjoituksia. Tiedän, että se on vaikeata, rakastattehan kuitenkin minua, mutta kyllä se siitä. Ville-setä tulee entistä vahvempana takaisin ja kirjoittaa tänne sellaiset tarinat, että kaikilta räjähtää pää.

sanaseppo ja seitsemän veljestä

Aloin remonttia tehdessä miettimään suomalaisia sanalaskuja. Onpas ne tyhmiä. "Pistetään pillit pussiin", "jauhot suuhun". Minä ainakin pistäisin jauhot pussiin ja pillit suuhun. Eihän siinä ole mitään järkeä pistää jauhoja suuhun tai pilliä pussiin. Miettikää nyt herranjumala.

Olen aivan varma, että jossain päin Suomea joskun toimistorakennuksen kellarin hämyisimmässä nurkassa on haltijapukuinen kääpiö, joka kehittelee näitä vammaisia sananlaskuja kynttilän valossa. Hänet on pistetty kahleisiin, josta hän vapautuu aina viikonloppuisin toimiston ulkopuolelle myymään hattaraa. Hänen vartijansa on valepukuinen posetiivari apinan kanssa. Joka tasatunti haltijapukuinen kääpiö antaa tanssiesityksen ja sekoittaa hattaraa laulaen Juice Leskisen "Tarzanin kalsareita".

Miksi muut ei osaa

Luin äskettäin muiden blogeja. En kestänyt kovinkaan pitkään. Miten joku voi kirjoittaa niin uskomatonta soopaa. Minä sen sijaan kirjoitan vain kaikesta ajankohtaisesta ja oikeasti ihmisten elämiä liikuttavista asioista.

Tänään töissä vedin erään kelan välistä kilometrin verran paperia. Siis se oli kilometrin mittainen ja noin 2,5 m leveä paperisuikale. Pistimme sen häkkiin. Häkissä oli kiva peuhata. Puuhamaassa se maksaa, mutta työpaikallani minulle maksettiin huippukorkeata tuntipalkkaa leikkimisestä. Töissä käynti on kivaa.