Pasi oli siitä erikoinen kaveri, että häneltä puuttui pyllynreikä. Se saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta Pasilta tosiaan puuttui tämä oleellinen osa kehosta jolla pyritään siirtämään kakka kehon ulkopuolelle. Kolmisen vuotta asian kanssa painittua Pasin mahaonteloa alkoi valtava kakkavarasto jo hieman sattumaan. Tuntui siltä, että kakka tulee kohta ulos keinolla millä hyvänsä.

Erästä nettisivua selatessaan hän teki monien kuvahavaintojen perusteella johtopäätöksen, että pyllynreikä sijaitseekin kehon alaosassa hieman takapuolella. Siitä innostuneena Pasi ponkaisi ylös ja juoksi kodinsa vessaan. Matkalla hän kirosi, että oli ollut tyystin tietämätön pyllyontelon sijainnista ja sen funktiosta. Valitettavasti vessanpöntössä ui Eino Leinon näköinen norppa joka esti kakkausoperaation :-----(((

Jouko oli valmistunut koulustaan pastoriksi erittäin hyvin arvosanoin. Hän juhlisti valmistumistaan käymällä Ala-Vetelin Kullikirkossa. Siellä oli oikein mukavaa. "Voi pojat" tuumasi Joukokin ja lähti valmistautumaan ensimmäistä työurakkaansa varten.

Joukon oli määrä pyhäinpäivän kirkkohartaus. Hän oli harjoitellut puhetta kauan ja osasi sen täysin varmasti lausua. Jouko astui täyden kirkon eteen backstagelta - vai mikä helvetti sen mestan nimi nyt onkaan - varmoin askelin. Kanttori soitti maailman hartaimman virren. Tunnelma oli käsinkosketeltavan kaunis ja hauras. Laila-mummolta tippui ilon kyynel. Virsi loppui ja Jouko aloitti puheen.

- Juum, tervet... ööh.. hmm... jaaa.. jumalan nimeen... augustuksssen sääh..

Jouko ei keksinyt mitään muuta ratkaisua takelteluun kuin kiskaista housut alas ja tehdä helikopterit. Laila-mummolta tippui ilon kyynel.

Kullin paluu

Martti-setä oli vanha ja iloinen työntekijä. Hän oli jo 1970-luvulta asti tehnyt töitä. Martti oli selvästi onnellinen koska oli luonut uran harrastuksestaan. Jo neljättäkymmenettä vuotta hän on tienannut elantonsa harrastuksestaan. Hän teki töitä lujasti. Ikä ei painanut Martti-sedän tehdessä töitä. Ei ollenkaan. Hänen salaisuutensa oli teessä. Martti-setä nimittäin nautti joka päivä kupin vihreää teetä heti saavuttuaan työpisteelleen. Toisen kupillisen hän nautti päivällisen jälkeen. Vihreän teen terveysvaikutukset ovat kiistattomia, onhan siinä esimerkiksi flavonoideja ja antioksidantteja. Martti-setä luotti pussitettuun teehen, koska kukapa sitä jaksaisi työpaikalla sählätä teelehtien kanssa.

Eräänä varhaisena aamuna Martti-setä oli vieläkin innostuneempi kuin yleensä töihin mennessä. Martti-setä oli jo 1970-luvulta asti lipittänyt töissä Liptonin vihreää teetä, mutta viimein hän oli uskaltautunut ostamaan erilaatuista teetä. Tämäkin laatu oli vihreätä, mutta valmistaja oli Clipper. Hän oli huolestunut maailman nykyisestä tilanteesta ja ajattellut laittavansa kortensa kekoon pelastaessa maailmaa. Siksi kaupan teehyllystä tarttui mukaan reilun kaupan vihreää luomuteetä pussitettuna.


Martti-setä saapui työpaikalle. Hän oli kuin pieni lapsi jouluna ja avasi teepaketin kärsimättömänä. Teepusseissa ei ollut naruja laisinkaan. Martin ilme synkkeni uhkaavasti. Ulkona alkoi satamaan ja pari salamaakin taisi iskeä. Millä hän nyt nostaisi teepussin pois kupista? Martti huomasi hyllyn reunalla kimaltelevan lusikan ja päätti rohkeasti ottaa sillä teepussin ylös kupista haudutuksen jälkeen. Martti kaatoi lähes kiehuvan veden teekuppiinsa ja ryhtyi tiputtamaan teepussia kuppiin. Pussi ei mahtunut kuppiin, muistuttihan se kokonsa puolesta enemmän ilmastointilaitteen suodatinta kuin teepussia. Voi sitä ilmeiden lukumäärää mitkä Martti-sedän naamalla paistoivat. Martti-sedän kasvoilla näkyi samanaikaisesti epätoivo, ahdistus, viha, tuska ja misantropia. Ilma synkkeni entisestään. Jos vitutuksen määrää pystyttäisiin mittaamaan niin Martti-sedän vitutuksen tasoa ei päihittäisi mikään.

Kolme päivää myöhemmin neekerit kuolivat sukupuuttoon. Kettutytöt löytyivät Martti-sedän kellarista ristiinnaulittuina ja raiskattuina. Nimenomaan edellämainitussa järjestyksessä. Martti oli ammatiltaan teurastaja.