perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Kullin paluu

Martti-setä oli vanha ja iloinen työntekijä. Hän oli jo 1970-luvulta asti tehnyt töitä. Martti oli selvästi onnellinen koska oli luonut uran harrastuksestaan. Jo neljättäkymmenettä vuotta hän on tienannut elantonsa harrastuksestaan. Hän teki töitä lujasti. Ikä ei painanut Martti-sedän tehdessä töitä. Ei ollenkaan. Hänen salaisuutensa oli teessä. Martti-setä nimittäin nautti joka päivä kupin vihreää teetä heti saavuttuaan työpisteelleen. Toisen kupillisen hän nautti päivällisen jälkeen. Vihreän teen terveysvaikutukset ovat kiistattomia, onhan siinä esimerkiksi flavonoideja ja antioksidantteja. Martti-setä luotti pussitettuun teehen, koska kukapa sitä jaksaisi työpaikalla sählätä teelehtien kanssa.

Eräänä varhaisena aamuna Martti-setä oli vieläkin innostuneempi kuin yleensä töihin mennessä. Martti-setä oli jo 1970-luvulta asti lipittänyt töissä Liptonin vihreää teetä, mutta viimein hän oli uskaltautunut ostamaan erilaatuista teetä. Tämäkin laatu oli vihreätä, mutta valmistaja oli Clipper. Hän oli huolestunut maailman nykyisestä tilanteesta ja ajattellut laittavansa kortensa kekoon pelastaessa maailmaa. Siksi kaupan teehyllystä tarttui mukaan reilun kaupan vihreää luomuteetä pussitettuna.


Martti-setä saapui työpaikalle. Hän oli kuin pieni lapsi jouluna ja avasi teepaketin kärsimättömänä. Teepusseissa ei ollut naruja laisinkaan. Martin ilme synkkeni uhkaavasti. Ulkona alkoi satamaan ja pari salamaakin taisi iskeä. Millä hän nyt nostaisi teepussin pois kupista? Martti huomasi hyllyn reunalla kimaltelevan lusikan ja päätti rohkeasti ottaa sillä teepussin ylös kupista haudutuksen jälkeen. Martti kaatoi lähes kiehuvan veden teekuppiinsa ja ryhtyi tiputtamaan teepussia kuppiin. Pussi ei mahtunut kuppiin, muistuttihan se kokonsa puolesta enemmän ilmastointilaitteen suodatinta kuin teepussia. Voi sitä ilmeiden lukumäärää mitkä Martti-sedän naamalla paistoivat. Martti-sedän kasvoilla näkyi samanaikaisesti epätoivo, ahdistus, viha, tuska ja misantropia. Ilma synkkeni entisestään. Jos vitutuksen määrää pystyttäisiin mittaamaan niin Martti-sedän vitutuksen tasoa ei päihittäisi mikään.

Kolme päivää myöhemmin neekerit kuolivat sukupuuttoon. Kettutytöt löytyivät Martti-sedän kellarista ristiinnaulittuina ja raiskattuina. Nimenomaan edellämainitussa järjestyksessä. Martti oli ammatiltaan teurastaja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hii is päk!

Anonyymi kirjoitti...

Ahaha!
Taitaa perustua tosiasioihin...