Jouko oli valmistunut koulustaan pastoriksi erittäin hyvin arvosanoin. Hän juhlisti valmistumistaan käymällä Ala-Vetelin Kullikirkossa. Siellä oli oikein mukavaa. "Voi pojat" tuumasi Joukokin ja lähti valmistautumaan ensimmäistä työurakkaansa varten.

Joukon oli määrä pyhäinpäivän kirkkohartaus. Hän oli harjoitellut puhetta kauan ja osasi sen täysin varmasti lausua. Jouko astui täyden kirkon eteen backstagelta - vai mikä helvetti sen mestan nimi nyt onkaan - varmoin askelin. Kanttori soitti maailman hartaimman virren. Tunnelma oli käsinkosketeltavan kaunis ja hauras. Laila-mummolta tippui ilon kyynel. Virsi loppui ja Jouko aloitti puheen.

- Juum, tervet... ööh.. hmm... jaaa.. jumalan nimeen... augustuksssen sääh..

Jouko ei keksinyt mitään muuta ratkaisua takelteluun kuin kiskaista housut alas ja tehdä helikopterit. Laila-mummolta tippui ilon kyynel.